General guides - Oppaita tutkijan uran eri vaiheissa.
Applying post doc positions internationally
Muita oppaita
Esimerkkejä eri aloja valinneista matemaatikoista.
Sivuja rahoituksen hakemiseen Suomessa ja suomalaisen rahoituksen
hakeminen pitempään työskentelyyn ulkomailla ja lyhyempiin vierailuihin.
-
Open positons in mathematics in Finland
-
Apurahatiedote Matemaatikoille ja invertikoille
hyviä ovat Aaltonen, Väisälä, Wihuri, Kulttuurirahasto,
Magnus Ehrnrooth, Tekniikan edistämissäätiö, Instrumentariumin säätiö,
omien yliopistojen säätiöt, Rolf Nevanlinnan tukisäätiö,
puolustusministeriön apurahat.
-
Academy of Finland Haettavia kohteita ovat
tutkijantohtorin paikat (sekä ryhmät että itsenäiset tutkijat voivat hakea,
väittelystä ehkä n. 3-4 vuoden sisällä),
Akatemiantutkijan paikat (haettavissa ennen professuurin saamista),
määrärahat tutkijana ulkomailla toimimiseen (se on, ulkomaanvierailun
rahoittamiseen),
maahanpalaavan tutkijan rahat (helppo saada pitkän ulkomaillaoleskelun jälkeen). HUOM. Jatko-opiskelijat eivät itse voi hakea tutkijakouluja, vaikka jotkut
ovat yrittäneet!
-
TEKES Post-docien kannattaa pitää silmällä uusia ohjelmia. TEKES antaa
rahaa lähinnä yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön.
-
Samulin opas
ohjeet apurahahakemuksen tekoon on hyvä lukea ennen hakemuksen tekoa.
Kannattaa myös pyytää kokeneemmilta tuttavilta hakemuksia
malliksi,
esim. FIPS:n huippuyksikköhakemus ja muita akatemian hakemuksia - niihin on kerätty usean tutkijasukupolven hakemuksenteko-oivallukset.
Hakemukset on myös hyvä luetuttaa muilla kommenttien saamiseksi.
Jatko-opiskelun haasteet.
Jatko-opiskelun aikana on väitöskirjan tekemisen lisäksi
tarkoitus kehittyä ammattitutkijaksi. Se onnistuu parhaiten
aktiivisesti seminaareihin ja alan tapahtumiin osallistumisella,
matematiikasta keskustelemalla ja
alan folkloren omaksumisella.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa:
- Jatko-opinnot rahoitetaan yleensä
toimimalla esimerkiksi tutkijakoulussa, jonkin laitoksen
opetusvirassa, viransijaisena, muussa työsuhteessa johonkin laitokseen
tai apurahalla (joita voi hakea säätiöistä).
Rahoitustilanteesta
on hyvä keskustella ohjaajan kanssa heti opintojen alkuvaiheessa.
- On selvitettävä, missä seminaareissa
muut tutkimusryhmän jäsenet käyvät ja pyrittävä käymään niissä.
Koska seminaareissa muut osallistujat ovat kuunnelleet seminaarin
aiheita jo vuositolkulla, on esitelmien ymmärtäminen
usein aluksi vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Tämä ei kuitenkaan
kerro uuden kuulijan kykyjen puutteesta.
Kokemus on kuitenkin osoittanut, että kun seminaaria
sinnikkäästi seuraa muutaman vuoden ajan,
ymmärtää monesta asiasta ainakin jotain.
Myös muiden ryhmien seminaareissa on hyvä joskus piipahtaa.
- Konferensseihin osallistuminen
mahdollisuuksien mukaan tärkeää. Varsinkin Suomessa
oleviin tapahtumiin löytyy aina matkarahaa, joten
niihin pääsee helposti osallistumaan.
Konferenssiesitelmät
on hyvä harjoitella 1-2 kertaa yksin tai pienen yleisön kanssa.
Esiintymistä voi parantaa kysymällä esitelmän jälkeen
ystäviltä, mitä pitäisi muuttaa.
Esitelmiä pidettäessä
on erittäin tärkeää, että annettua aikaa ei koskaan ylitetä.
On parempi lopettaa esitelmä kesken kuin jatkaa sitä yli ajan.
Jo tästä syytä on hyvä harjoitella esitykset etukäteen, ja
miettiä, miten esitelmää voi lyhentää, jos aika kuluu
yllättävän nopeasti.
- Muiden tutkijoiden kanssa on hyvä puhua
mahdollisimman paljon. Näin kuulee tulevista tapahtumista,
uutisista tutkimusalalla ja pääsee kaikin puolin
mukaan tutkimusporukkaan. Varsinkin seminaarien
kahvitauot, lounaat, karonkat yms. tapahtumat ovat hyviä.
Väitöskirjan teko on monella tapaa vaativa elämänvaihe.
Tässä muutamia tapoja karikoiden välttämiseksi.
- On vaarallista valita väitöskirjan aihe
täysin itse - tällöin ongelma on yleensä liian
vaikea. Työtä aloittaessa kannattaa pyytää aihetta ohjaajalta,
ja pyrkiä yhdessä löytämään itseä kiinnostava aihe, jota
ohjaaja osaa myös ohjata. Tässä kannattaa
tuoda mahdollisimman avoimesti julki ajatuksensa, sillä erilaiset aiheet
motivoivat erilaisia ihmisiä.
- Jos opiskellessaan joutuu jumiin jonkin
asian kanssa, kannattaa kysyä rohkeasti muilta jatko-opiskelijoilta
tai pitemmälle ehtineiltä tutkijoilta. Yleensä aina samat asiat
tuntuvat epäselviä, ja niitä kysytään yhä uudelleen.
- Työtä tehdessä voi ajoittain tuntua siltä, että tutkimus on
jumissa eikä se etene lainkaan. Tämä on normaalia.
Tutkimuksen paikallaan polkemiseen kannattaa suhtautua
osana työtä, aikana jolloin tutkija kehittää epävarmuuden sietokykyään.
Sitä tutkijana toimiminen vaatii paljon. Jumissa ollessa kannattaa pyrkiä
ratkaisemaan osakysymyksiä, ja jos ongelma ei
sinnikkäiden yritysten jälkeen etene, voidaan tutkimusongelmaa
usein muokata erilaiseen muotoon ohjaajan kanssa.
-
Jatko-opiskelu- ja myöhemmin post-doc vaiheessa on
tärkeää löytää oma tapa tehdä työtä. Joillekin on vaarana
perfektionismi, jolloin omaa tutkimusta parannellessa valmiit
työt jäävät julkaisematta pöytälaatikkoon. Toiset taas keskittyvät
liian moniin ongelmiin, ja monet projektit jäävät aloituksen jälkeen kesken.
Hyvä tapa tehdä työtä löytyy usein kultaiselta keskitieltä:
Olisi hyvä valita muutama ongelma huolellisesti, keskittyä niihin
ja julkaista tulokset, kun ne ovat valmiit ja huolellisesti
tarkastetut (vaikkeivat vielä tarjoaisikaan täysin lopullisia
vastauksia ongelmiin).
- Kaikille ohjaajille tutkimusryhmän jäsenten hyvinvointi
on tärkeää.
Työssä kohdatuista ongelmista tai työhön vaikuttavista elämäntilanteen
vaikeuksista kannattaa jutella ohjaajan kanssa, jotta työn ongelmia
voidaan korjata tai työn kuormittavuutta muuttaa.
Yhteenvetona
edellä olevat karikot vältetään siis kommunikoimalla aktiivisesti muiden
kanssa. On muistettava, että väitöskirjan tekemisessä kohdatut
vaikeudet ovat juuri niitä kokemuksia, jotka tekevät
tutkijasta ammattilaisen. Jälkeenpäin katsottuna jatko-opiskelu
näyttäytyy usein aikana, jolloin oppii paljon enemmän kuin
väitöskirjaa tehdessä kuvittelikaan, niin tieteestä kuin tiedeyhteisöstäkin.
Post-doc vaiheen uudet haasteet.
Rahoituksen hankkiminen muuttuu tutkijan väitellessä. Kun
jatko-opintoja tehdessä ohjaaja pääsääntöisesti huolehtii
rahoituksen hakemisesta, on post-docin opeteltava oman
rahoituksen järjestämistä. Tätä varten on väittelyn lähestyessä
ryhdyttävä seuraaviin toimiin:
- On päätettävä, tähtääkö akateemiselle uralle
vai aikooko siirtyä yritysmaailmaan. Jos suunnitelmissa on
yrityksiin siirtyminen, se on hyvä tehdä mahdollisimman pian
väittelyn jälkeen. Poikkeuksena ovat TEKES-tyyliset yritysprojektit,
jotka antavat arvokasta sovelluskokemusta erikoisesti aiemmin puhtaille
matemaatikolle ja voivat luoda suhteita
yrityksiin.
Jos haluaa jatkaa akateemisella uralla väittelyn jälkeen on
- On hyvissä ajoin puhuttava ohjaajan
kanssa ja kartoitettava mitä vaihtoehtoja on näköpiirissä.
Tämä on hyvä tehdä mahdollisimman aikaisin ja ennen
laitoksen johtajalle puhumista.
- On puhuttava laitoksensa johtajan kanssa
suunnitelmistaan ja selvitettävä, saako laitokselta
töitä, ja kuinka pitkäksi aikaa. Tässä on hyvä olla
joustava, mutta tärkeää on kuitenkin saada aikaan selvä "sopimus".
Tämä on myös hyvä tehdä mahdollisimman aikaisin, viimeistään
väitöskirjan tarkastuksen aikana.
- On ryhdyttävä rahoituksen hakuun. Nyrkkisääntönä
on, että on varauduttava lähetettämään viisi hakemusta jokaista
läpimennyttä kohden. Jos päätökset ovat hylkääviä, niistä ei
pidä lannistua, sillä hakemusten hylkäykset ovat osa jokaisen
tutkijan elämää.
- Postdocin on selvitettävä itselleen mahdollisimman
selkeästi, mitä aikoo tutkia - onko kysymys puhtaan matematiikan
tutkimuksesta, haluaako tehdä yhteistyötä yritysten kanssa,
vai onko oma tutkimusala jotain siltä väliltä. Pitkän tähtäimen
tavoiteena on mielessä pidettävä oman tutkimusalueen löytäminen ja
tutkimusryhmän rakentaminen.
- Post-doc aikana
yhteistyön tekeminen ja sen kautta oppiminen on ERITTÄIN tärkeää.
Ulkomaille vierailuiden tekeminen on ensiarvoisen tärkeää, ja
jos henkilökohtainen elämäntilanne estää ulkomaille pitemmäksi
ajaksi lähtemisen juuri nyt, on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin suhdeverkoston rakentamiseksi muilla tavoin, esimerkiksi useiden lyhyiden vierailujen
ja konferenssimatkojen avulla. Tutkijanuran jatkamiseksi on kuitenkin
välttämätöntä lähteä lähivuosina ulkomaille ainakin lukukaudeksi,
mielummin pitemmäksi ajaksi.
Post-doc vierailupaikan valinnassa
on huomioitava kaksi tavoitetta, joiden välillä tasapaino
on etsittävä: Toisaalta vierailuyliopiston olisi hyvä olla
olla mahdollisimman kuuluisa paikka, toisaalta paikassa olisi
hyvä olla yhteistyökumppani, jolla on mahdollisimman paljon
aikaa yhteistyötutkimuksen tekemiselle. Usein nämä ovat ristiriitaisia
tavoitteita, joiden välillä tasapaino on löydettävä.
Ennen ulkomaille lähtemistä on suositeltavaa ottaa selville
vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen ilmiöistä, esim. kulttuurishokista.
- Postdocin on tärkein tehtävä on keskityttyä
tutkimukseen. Opetuksen kehittämisansiot tulevat tärkeiksi vasta myöhemmin,
n. 5 vuoden kuluttua.
Poikkeuksena tästä ovat kuitenkin ne post-docit, jotka haluavat myöhemmin
siirtyä nimenomaan opetuspainotteisiin virkoihin.
Joillakin laitoksilla ohjausansioita arvostetaan paljon, joten
jo olet tällaisella laitoksella, kohtuullinen osallistuminen opiskelijoiden
ohjaustyöhön voi olla harkittavissa - antaahan se kokemusta
tutkimusryhmän vetämisessä.
- Mistä sitten keksiä uusia tutkimusongelmia?
Tämä kysymys vaivaa monia vastaväitelleitä, mutta onneksi syyttä.
Tehdessä yhteistyössä vanhempien tutkijoiden kanssa yhteistyökumppanit
usein ehdottavat ongelmia. Samoin väitöskirjasta herää helposti
uusia ongelmia, joiden ratkaisu onnistuu työn jälkeen.
Kun tietämys omasta alasta ajan kuluessa laajenee, vaikeudeksi ei muodostu
enää uusien ongelmien löytäminen, vaan niiden paljous.
Tämä on eräs syy, miksi yhteistyö muiden kanssa on tärkeää -
tehdessä työtä hiukan eri alan tutkijan kanssa selviää, mitkä
ongelmat ovat ratkaistu ja usein avoimien ongelmien määrä
on jopa yllättävä. Tämän takia post-doc vaihe on monille
helpomman tuntuinen kuin väitöskirjan teko: oma ala tulee
tutuksi paremmin ja koska aiempia tuloksia on jo tullut tehdyksi,
ei tarvitse enää pohtia kysymystä, onko minusta
tiedemieheksi tai -naiseksi.
- Tutkimusta tehdessä on pyrittävä julkaisemaan
tulokset aina mahdollisimman hyvissä lehdissä. Arvioita siitä,
minne paperit lähettää kannattaa kysellä vanhemmilta tutkijoilta.
Hyvää, joskin osittain vinoutunutta osviittaa lehtien tasosta
saa impact-luvuista. Erikoisesti Institute of Science Impace ISI
on tunnettu lukujen mittaaja. Esimerkisi Teknillisellä korkeakoululla ja
Helsingin yliopistolla
on oikeus käyttää ISI:n sivuja, joista
Impact factorit löytyvät. On huomioita, etteivät
impact-luvut, jotka mittaavat tutkimuksen vaikuttavuutta
vain muutaman lähivuoden aikana, voivat antaa myös väärän kuvan
joistain lehdistä.
Vaikuttavuus 20 vuoden
aikana tunnetaan eräistä vanhoista huippulehdistä.
Tutkimuksen
kehityksessä mukana pysymiseksi on hyvä seurata alaa
MathSciNet
-sivujen avulla ja
ArXiv-preprint serveristä.
On hyvä pyrkiä osallistumaan myös mahdollisimman moniin
konferensseihin, kesäkouluihin
ja laitosten seminaareihin. Kannattaa myös rekisteröityä
Inverse Problems Network (IPNET):iin ja seurata sen uutiskirjeitä.
Paluu Castaliasta - Töihin yritysmaailman ja yhteiskunnan palvelukseen
-
Samuli Siltasen
Opas yritysmailmaan siirtyvälle matemaatikolle
on suositeltava kaikille, jotka haluavat
väittelyn jälkeen jatkaa tieteellistä uransa yritysmaailmassa.
-
Suomen akatemian selvitysten
ja opetusministeriön tiedotusten perusteella monet ministeriöt, virastot ja valtion
muut työpaikat
ja
tutkimuslaitokset, kuten VTT, metsäntutkimuslaitos ja merentutkimuslaitos,
ovat kiinnostuneita tohtorien palkkaamisesta. Kannattaa pitää siis silmät auki
myös julkishallinnossa avautuvien paikkojen varalta.
- Tutkijalle, joka päättää siirtyä akateemisista tehtävistä
muihin tehtäviin on eräs vaihtoehto siirtyä opetustehtäviin eri tason oppilaitoksiin.
Sekä ammattikorkeakouluissa että lukioissa on toiminut opettajina tohtoreita ja lisensiaatteja, joiden
panos yhteiskunnalle on ollut merkittävä ja monipuolinen. Esimerkiksi eräät dosentit
ovat olleet opetustehtävissä lukioissa ja antaneet dosenttiopetusta yliopistoissa.
Tässä ohjeet olivat, jos tiedätte muita rahoituslähteitä tai sopivia
tietolähteitä inversiotutkijoden käyttöön, lähettäkää
ne meille ja päivitämme sivua.
Ylläolevassa on varmasti kaikille haastetta kerrakseen - kokemus
rahan hankkimisessa ja tutkimuksen teossa kertyy vähitellen,
ja ajan kuluessa nuorinkin jatko-opiskelija kehittyy
tutkimusryhmän vetäjäksi. Toisiamme tukemalla ja tietoa jakamalla
yhden menestys koituu kaikkien hyväksi, joten puhaltakaamme kaikki
yhteen hiileen tulevaisuudessakin saadaksemme inversio-ongelmat loimuamaan
Suomen tieteen kentällä entistä kirkkaammin.
Tekijät: Matti Lassas ja Samuli Siltanen.
Matti Lassas
<Matti.Lassas
hut.fi>
12.11.2007