Työssä käydään läpi lokaalin röntgentomografian matemaattista teoriaa.
Tämä teoria osoittaa, milloin ja miten n-ulotteinen kappale ( )
voidaan rekonstruoida käyttämällä mittaustuloksia siitä, kuinka paljon
röntgensäteet vaimenevat kappaleen läpi kulkiessaan.
Matemaattisesti kyse on kompaktikantajaisen funktion
määrittämisestä sen integraaleista eri suoria pitkin.
Itse funktion f rekontruktio on numeerisesti epästabiili toimitus,
mutta työssä johdetaan lähteen [SK] mukaisesti kaavat,
joiden avulla e * f ja
voidaan rekonstruoida stabiilisti.
Tässä e * f ja
ovat eräiden oletusten vallitessa
funktioiden f ja
approksimaatioita, joissa pienimmät yksityiskohdat ovat sumentuneet.
Rekonstruktiokaavoja johdettaessa tarvittavaa
Calderón-Zygmund-teoriaa käydään myös läpi,
pitkälti teoksen [Ner] esitystapaa seuraten.
Funktio
antaa käyttökelpoista tietoa kappaleen
sisäisestä rakenteesta,
sillä Calderónin pseudodifferentiaalioperaattori säilyttää epäjatkuvuuskohtien sijainnin.
Tämä osoitetaan
lähteestä [RK] löytyvän hahmotelman mukaisesti
näyttämällä, että funktioiden f ja aaltorintamajoukot ovat samat.
Todistuksessa ei tarvita pseudodifferentiaalioperaattoreiden
teoriaa.
Eräs syy funktion
tarkastelemiseen on, että
sen likimääräinen rekonstruktio onnistuu paikallisesti:
jos kiinnostuksen kohteena on vain osa kappaleesta,
rekonstruointia varten tarvitaan mittaukset ainoastaan niitä suoria pitkin,
jotka kulkevat kiinnostavan alueen läpi tai aivan sen läheltä.
Funktioita f ja e * f ei voida rekonstruoida paikallisesti.
Kaksi stabiilisuustulosta, joita ei ole suoraan esitetty kirjallisuuslähteissä,
todistetaan myös. Niiden mukaan mittausvirheen L2-normi rajoittaa
tasaisesti funktioiden e * f ja
rekonstruktioiden virheitä.
Lukijalta edellytetään reaalianalyysin, distribuutioteorian ja
Fourier-analyysin perustietoja;
näiden keskeisimpiä kohtia luetellaan liitteessä.
Työssä esitetään todistukset kaikille tuloksille, joita
käytetään teorian johtamisessa,
lukuunottamatta edellä mainittuja esitietoja sekä
kahta Rieszin muunnosten jatkuvuutta koskevaa lausetta,
joiden osalta viitataan lähteeseen [Zie].
Näistä lauseista seuraa myös se, että lähteessä [SK]
esiintyvä funktioavaruus
onkin itse asiassa vain
neliöintegroituvien funktioiden avaruus.
Tästä seikasta ei löydy mainintoja aikaisemmassa kirjallisuudessa.
|