to 17.9, pe 18.9.
KRE Kreyszig (7. painos) GRE1 Greenberg 1. painos GRE2 Greenberg 2. painos STR Strang: Linear Algebra
KRE 7.5,7.6, 7.15 GRE2 Ch 9: 9.5,9.6,9.7,9.8,9.9 Ch 10: 10.5,10.8
Gaussin eliminaatiossa esiintyi luku r , jonka suhtautuminen rivien lkm:ään m ja sarakkeiden lkm:ään n määrää ratkaistavuuskäyttäytymisen.
Tarkastellaanpa neliömatriisia A (n x n) .
Määrittelemme asteen (rangin) suoremmin kuin: "Luku, joka Gaussin algoritmissa ilmaisee alimman ei-identtisesti 0-rivin rivi-indeksin". Tässä KRE on mielestäni selvästi parempi kuin GRE - tyyli.
Rangi on siis riviavaruuden dimensio.
Olkoon virittäjäjoukko (ajattelemme matriisin rivivektoreita) a1,...,am . Valitaan tästä maksimaalinen LRT osajoukko a1,...,ar (järjestetään tarvittaessa uudelleen). Tällöin loput (rivi)vektorit ar+1,...,am voidaan lausua näiden lin.kombinaationa. Ellei voitaisi, olisi pakko olla ainakin (r+1) LRT virittäjä(rivi)vektoria.
Jokainen (rivi)avaruuden vektori on siten lin. komb. vektoreista a1,...,ar (lineaarikombinaatio lineaarikombinaatioista on alkup. vekt. lin. komb.), joten a1,...,ar on virittävä LRT joukko, toiselta nimeltään (rivi)avaruuden kanta.
> with(linalg): > A:=matrix(3,4,[3,0,2,2,-6,42,24,54,21,-21,0,-15]); [ 3 0 2 2] [ ] A := [-6 42 24 54] [ ] [21 -21 0 -15] > gausselim(A); [3 0 2 2] [ ] [0 42 28 58] [ ] [0 0 0 0]Tämähän tarkoittaa, että jokin ei-triv. lineaarikombinaatio vaakavektoreista on 0-vektori, joten rivit ovat LRV. Jos löydämme 2 LRT rivivektoria, niin rangi = 2.
Tietysti voimme ratkaista lineaarisen riippumattomuuden kääntämällä kaksi vektoria pystyyn ja tekemällä gausselim:n (Kanattaa samalla kääntää koko matriisi pystyyn). No, tässä kyllä näemme heti suoraankin. Itse asiassa kaksi vektroria on heti LRT, jos toisessa on 0 sellaisessa kohdassa, jossa toisessa on # 0 ja jos kumpikaan ei ole 0-vektori. (Mieti hetki!)
Johtopäätös: r(A)=2
Siis rangi voitaisiin yhtä hyvin määritellä sarakeavaruuden dimensiona.
Rangilauseen seuraus: dim(rowspace(A))=dim(colspace(A))
Tod. Koska rangi ei muutu rivioperaatioissa, niin r(A) on sama kuin Gauss-Jordan-muodon rangi:
r n ------------------------------- | | | | | | | | | | | | | Ir x r P | | | | | | | | | | | | r ------------------------------- | 0 | 0 | | 0 | 0 | m -------------------------------Riveistä katsottuna rangi on korkeintaan r, sarakkeista katsottuna taas vähintään r, joten todellakin, se on tasan r.
(a) r < m ja jokin bmato[i] # 0, r+1 <= i <= m Ei ratk. Esimerkki (b) r=n ja bmato[i]=0, i=r+1 .. m (tai nämä (i > r)bmadot puuttuvat (tap. m=n)) yksikäs. ratk. Esimerkki (c) r < n ja bmato[i]=0, i=r+1 .. m (tai "kriittiset" bmadot puuttuvat (tap. m < n ja r = m) ) äärettömän monta ratkaisua Esimerkki (Myös (a)-kohdassa oli jo yksi.)Muistetaan, että r oli viimeisen nollasta poikkeavan rivin indeksi.
Mitä vielä tarvitaan? Yllä olevissa ehdoissa on ainakin se puute, että niissä esintyy bmato, joka syntyy vasta erinäisten rivioperaatioiden jälkeen. Olisi tyydyttävää saada aikaan ehdot, jotka voitaisiin lausua alkuperäisen datan avulla, siis A-matriisin ja b-vektorin.
Tähän tarjoutuu oiva tilaisuus, kun käytettävissä on matriisin rangi.
Amato=[A b](a) Systeemillä A x = b on ratkaisuja JOSS r(A)=r(Amato).
Oletetaan nyt, että ratkaisuja on, eli r(A)=r(Amato)=r.
(b) Jos r=n, niin yksikäsitteinen ratk.
(c) Jos r < n, niin n-r vapaasti valittavaa param. (äärettömän monta ratk.)
(b) ja (c)-kohdat eivät ole vaikeita, mutta jätämme ne kuitenkin nyt väliin.
Determinanttien merkitys on luonteeltaan osin historiallista. Ne ovat kauniita, mutta tehottomia. Myöskään teoreettisesti tyylikäs ehto det(A)=0, ei yleisty tilanteeseen "melkein singulaarinen". Ts. det(A) lähes nolla, ei välttämättä kerro matriisin häiriöalttiudesta.
Toinen kaunis, mutta tehoton kaava on Cramerin sääntö. Se on käytännön laskennassa täysin hyödytön (paitsi jos n=3 tai 4) Gauss on aivan ylivertainen.
Tarvitsemme determinantteja jatkossa, jotta osaisimme laskea pieniä ominaisarvotehtäviä käsin.
KRE s. 370 -> esitystapa on tarpeisiimme oikein sovelias. Lähdetään 2x2- determinantista ja laajennetaan tunnettuun tapaan yleisille n-rivisille. Muistathan: Determinantti on luku, kun taas matriisi on lukutaulukko.