Sisältö[-] Feedback

Peruskäsitteet ja -merkinnät [-]

Joukko on kokoelma alkioita ja merkintä \[x\in A\] (tai $A\ni x$) kertoo, että \(x\) kuuluu joukkoon \(A\) eli \(x\) on joukon \(A\) alkio. Vastaavasti kirjoitamme \(x\notin A\) kun \(x\) ei kuulu joukkoon \(A\) eli \(x\) ei ole joukon \(A\) alkio.

Esimerkiksi $\{2,0,1,6\}$ on joukko johon kuuluvat luvut $2$, $0$, $1$ ja $6$ mutta järjestyksellä ei ole merkitystä koska joukot $A$ ja $B$ ovat samat kun ne sisältävät täsmälleen samat alkiot eli kaikilla $x$ pätee, että $x\in A$ jos ja vain jos $x\in B$. Näin ollen $\{2,0,1,6\}=\{0,1,2,6\}$ mutta pätee myös $\{2,0,1,6\}=\{0,0,1,1,1,2,6,6\}$ koska alkio joko kuuluu joukkoon tai sitten ei mutta se ei voi kuulua kaksi kertaa kyseiseen joukkoon.

Jos joukkoon kuluu monta alkiota voimme kirjoittaa esimerkiksi \(A=\{1,2,3,\ldots, 2016\}\) tai \(B=\{2,4,6,\ldots\}\) jos luulemme, että on selvää mitä ''\(\ldots\)'' tarkoittaa. Parempi tapa on kuitenkin esittää joukot muodossa \[ A=\{x\in B\mid P(x)\}\] missä \(B\) on jokin tunnettu joukko ja \(P(x)\) on jokin lauseke joka on joko tosi tai epätosi kun \(x\in B\) jolloin siis joukko \(A\) on kaikkien niiden joukon \(B\) alkioiden \(x\) muodostama joukko, joilla ehto \(P(x)\) on voimassa. Esimerkiksi [+]
joukko $\set{x\in \R \mid x^2 <9}$ on sama joukko kuin $\set{x\in \R\mid -3< x< 3}$ eli avoin väli $]-3,3[$.

Määritelmiä [-]

Huom! [+]

Russellin paradoksi [+]

Joukko on kokoelma alkioita mutta mikä tahansa "kokoelma" ei ole joukko. Klassinen esimerkki on ns. Russellin paradoksi: \begin{equation*} A= \set{x \mid x\notin x}. \end{equation*} Jos $A\in A$ niin $x\notin x$ ei päde kun $x$ on $A$ ja $A$:n määritelmän mukaan $A\notin A$ ja olemme saaneet aikaan ristiriidan. Jos sen sijaan $A\notin A$ niin ehto $x\notin x$ on voimassa kun $x$ on $A$ joten $A\in A$ ja taas tuloksena on ristiriita.

Vastaavanlaisia ongelmia syntyy jos sanomme ''tämä lause on epätosi'' tai jos puhumme ''parturista, joka leikkaa hiukset kaikilta niiltä, jotka eivät itse leikkaa hiuksiaan''.

Russellin paradoksi osoittaa ettei edellä esitelty naiivi joukko-oppi riitä antamaan vastausta kysymyksen mitkä kokoelmat todella ovat joukkoja ja tähän tarvitaan ns. aksiomaattista joukko-oppia.

On myös tilanteita missä kaavalla $A=\set {x\in B \mid \text{jokin ehto}}$ ei saada joukkoa, esimerkiksi $A=\set{x\in \R\mid x\in A}$, mutta tässähän ongelmana ei ole varsinaisesti joukko-oppi vaan kehämääritelmä.

Esimerkki: Ei-negatiiviset kokonaisluvut joukkoina [+]

Jos $\emptyset$ "on" luku $0$ niin
$\{\emptyset\}$ "on" luku $1$,
$\{\emptyset,\{\emptyset\}\}$ "on" luku $2$,
$\{\emptyset,\{\emptyset\},\{\emptyset,\{\emptyset\}\}\}$ "on" luku $3$ jne.
Toisin sanoen, $0=\emptyset$ ja $n=\{0,1,2,\ldots, n-1\}$ kun $n>0$.

Voidaan myös jatkaa määrittelemällä $\omega =\N_0$ jolloin $\omega +1 =\omega \cup \{\omega\}$, $\omega +2 = \omega \cup\{\omega, \omega+1\}$ jne. eli jokainen ''luku'' on joukko, johon kuuluvat kaikki pienemmät luvut. Mutta kun määritellään laskutoimituksia näille ns. ordinaaliluvuille käykin niin, että esim. $2+\omega =\omega$ kun taas $\omega+2\neq \omega$.

Viimeksi muokattu: G. Gripenberg,