>> v1=[-1.996 2.884 -0.03] >> v2=[3.10 -2.70 -0.13] >> v3=[-1.170 0.70 1.13]Esitä vektori
v=[1 2 3]
edellisten lineaarikombinaationa. f(x)=cos(1+x2)
arvot tasavälisessä x-pisteistössä, jossa on
7 pistettä
välillä [0,3]. Piirrä samaan kuvaan funktio, datapisteet (rinkuloilla)
ja interpolaatiopolynomi. Sinun on tiedettävä, mikä on polynomin asteluku.
Tarkistus: Kulkeeko polynomi kaikkien datapisteiden kautta.
Z=eye(30,30); mesh(Z) % Paina yläpalkin kiertonuolta ja kiertele kuvaa. surf(Z) mesh(ones(30,30)) surfc(rand(20,20)) mesh(hilb(30)) % Epäjohdonmukaisuus: hilb(30,30) ei toimi. contour(hilb(30),100) % 100 korkeuskäyrää contour(hilb(30),0:0.01:.1) % Näitä korkeuksia vastaavat käyrät pcolor(rand(30,30)) pcolor(eye(30,30)) cs=contour(peaks); % peaks on &matlab;:n mukana tuleva testausfunktio, clabel(cs) % kts. help peaks, type peaks, doc peaks clabel(cs,'manual') % Vie hiiriosoitin grafiikkaruutuun ja valitse.
function y = MyExpW(x) % y = MyExpW(x) % x is a scalar and y is a Taylor approximation to exp(x). y = 0; term = 1; k=0; while abs(term) > eps*abs(y) k = k + 1; y = y + term; term = x*term/k; endTalleta se tiedostoon MyExpW.m . Suorita MATLAB-komento help MyExpW
Muistathan:
Selvitä, mitä koodi tekee ja testaa kutsumalla sitä eri x:n arvoilla. (Mikä on eps ?)
function y=omaexp(x) % y=omaexp(x) % Funktion kutsu % x on vektori, y on samanpituinen vektori, y(i)=Texp(x(i)), % missä Texp tarkoittaa Taylor-approksimaatiota. % Esim: % x=linspace(-1,1); y=omaexp(x); plot(x,y) y=zeros(size(x)); % Alustus, ei välttämätön, mutta tehostaa. termi=ones(size(x)); % Sarja alkaa 1:stä, olipa x(i) mikä tahansa. k=0; while(any(abs(termi) > eps*abs(y)) y=... k=... termi= ... endSelvitä itsellesi, täydennä, suorita, piirrä.
k=0;xedell=-Inf; while abs(x-xedell) > eps*abs(x) xedell=x; x=x-f(x)/fder(x); k=k+1; endTäydennä tämä funktioksi tiedostoon myNewton.m. Otsikkorivi:
function z=myNewton(f,fder,x)
myNewton(@sin,@cos,2)