4) > expand(sin(x+I*y)); sin(x) cosh(y) + I cos(x) sinh(y) (Tämä meni hieman liian helposti). Tehdään vaiheittain ``manuaalisesti'': sin(z)=sin(x)*cos(I*y)+cos(x)*sin(I*y); # sij. z:n paikalle I*y cos z:n ja sin z:n määritelmissä. cosyht:='cos(I*y)'=(1/2)*(exp(-y)+exp(y)); cosyht := cos(I y) = 1/2 exp(-y) + 1/2 exp(y) > sinyht:='sin(I*y)'=(1/(2*I))*(exp(-y)-exp(y)); sinyht := sin(I y) = - 1/2 I (exp(-y) - exp(y)) ts. > 'sin(I*y)'=sin(I*y);'cos(I*y)'=cos(I*y); sin(I y) = I sinh(y) cos(I y) = cosh(y) Maple haluaa välttämättä sieventää näin, tämän muodon mekin jo näemme (ilman Maplea) noista cosyht ja sinyht lausekkeista. Siis 'käsin' laskienkin päädymme tulokseen: u(x,y)=sin(x)*cosh(y), v(x,y)=cos(x)*sinh(y) Cauhy-Riemann u:=sin(x)*cosh(y);v:=cos(x)*sinh(y); > ux:=diff(u,x);vy:=diff(v,y); ux := cos(x) cosh(y) vy := cos(x) cosh(y) > ux:=diff(u,x);vy:=diff(v,y); ux := cos(x) cosh(y) vy := cos(x) cosh(y) Siis CR1 toteutuu > uy:=diff(u,y);vx:=diff(v,x); uy := sin(x) sinh(y) vx := -sin(x) sinh(y) Samoin CR2 sin z on siis kaikkialla derivoituva, joten se on koko kompleksitasossa analyyttinen. Derivaatta: saadaan nyt: ux+I*vx > ux+I*vx; cos(x) cosh(y) - I sin(x) sinh(y) Tämä puolestaan on cos:n yhteenlaskukaavan ja edellä olleiden yhtälöiden: sin(I y) = I sinh(y), cos(I y) = cosh(y) perusteella = cos z Annetaan nyt Maplen sanoa kuitenkin viimeinen sana: > expand(cos(x+I*y)); cos(x) cosh(y) - I sin(x) sinh(y) Kommentti: Tämä oli hauska(?) pieni kompleksifunktiharjoitelma, (vielä) helpommalla asia olisi saatu selville suoraan exp-funktioon ja yleisiin derivoimissääntöihin vedoten, kuten luennolla oli puhe. -----------------------------------------------------------------