Viimeksi päivitetty 3.5.02
Teknillinen korkeakoulu
Matematiikan laitos
|
Mat-1.414 V2 Kokeet 2002
Välikoe 1
-
Alueseen kuuluu kaikki, mitä on käsitelty luennoilla to 14.2. klo 9.00
saakka. (ei siis luentoa 9.15-10),
sekä harjoituksissa pe 15.2. saakka (siis Harj 1 -- 4), poislukien
kuitenkin differentiaali/differentioituvuusasiat. (siis ei kolmio-maa-aluetta,
eikä gradienttia)
-
Maple-koodia ei kokeissa tarvitse kirjoittaa, sensijaan jokin Maplella
suoritettu lasku tai kuva saattaa olla osana tehtävää, sitä saa käyttää
hyväksi johtopäätösten tekoon. (Voi olla myös tulematta.)
-
Normaali funktiolaskin saa olla mukana (yleinen laskinsääntö).
www-materiaalia
Luentohakemisto
sarjat.pdf
Harjoitushakemisto
Ratkaisuhakemisto
Kurssikirjat ja prujut
Kompleksiluvut
KRE 12.1, 12.2, 12.6 (ei kuvausominaisuuksia)
Lukujonot ja sarjat
-
Yhteenvetopruju sarjat.pdf (yllä)
-
[LP] 7.1 - 7.4
-
KRE 14.1 (Ei Cauchyn ehtoa (s. 735)), 14.2 14.3, -> s. 748
Sarjaoppiin riittää [LP]. [KRE]-esityksessä painotus on [LP]:tä
enemmän kompleksiluvuilla. Toisaalta KRE-esitys on paljon
tiiviimpi, eikä yksinään oikein riitä.
Luennolla on painotettu [LP]:tä enemmän kompleksilukuja, mutta
mitään tosi olennaista erilaisuutta käsittelyssämme ei tule vastaan.
(kuvat ovat välin sijasta kiekkoja)
Vektorimuuttujan funktioiden diff.laskentaa
-
[LP] 8.1 ss. 59 - 68 , differentioituvuus rajataan pois.
-
Lisäksi ketjusääntö ss. 90 - 92 (osattava soveltaa)
Välikoe 2
Alueeseen kuuluu
- Luennot: to 14.2. klo 9.15 - ti 19.3. klo 9.33 (PNS-aloitukseen saakka)
- Harjoitukset 5--8 ja harj 4:stä edellä (1. vk) poisjätetyt.
- Asianomaiset materiaalit hakemistoista
L
H
H/ratk
Yksityiskohtaisemmin ja kirjaviittein
Riittää toki , jos olet kerännyt talteen henkiseksi pääomaksesi kaikki
luennolla ja harjoituksissa jaetut tiedon kultajyvät. Viittaan kuitenkin myös
joihinkin kirjoihin.
Kirjalyhenteet:
[LP] Lahtinen-Pehkonen
[KRE] Kreyszig
[AG] Kivelä: Algebra ja geometria
[VA] Kivelä: Vektorimuuttujan analyysi (moniste, saatavana kirjakaupasta)
- Differentioituvuus [LP] s. 68 --
- Suunnattu derivaatta [LP] s. 71 --
- Käyrien ja pintojen tangentit/tangenttitasot, normaalit.
- Symmetristen matriisien ominaisarvot ja -vektorit, diagonalisointi.
Valikoituja osia [KRE] luvusta 7 (tai [AG]).
- Neliömuodot (quadratic forms), pääakseliprobleema [KRE] CH 7 s. 388 -- tai [AG] 7.3 s. 119 --
- Taylorin lause 2. asteen termiin saakka + jäännöstermi.
- Kriittiset pisteet, ääriarvot.
Huom! Osattava lukea 2. derivaattoja käyttävät ehdot ominaisarvoista.
Myös globaalien ääriarvojen määrittämisestä
hyödyntäen KRP-ehdon lisäksi jatkuvaa funktiota suljetussa ja rajoitetussa
joukossa ja sitä kautta raja-arvokäytöstä. (Siihen tapaan kuin harjoituksissakin
oli.)
- Sidotut ääriarvot [LP] ss. 84 - 85. [VA]-monisteessa hyvä esitys.
Osattava sekä laskea (yhden tai useamman rajoite-ehdon tehtäviä), kuten
"max/min käyrällä g(x,y)=0 tai pinnalla g(x,y,z)=0", "max/min pintojen
g(x,y,z)=0, h(x,y,z)=0 leikkauskäyrällä". Osattava myös perustella Lagrangen
ehto geometrisesti joko korkeuskäyrien tai suunnatun derivaatan avulla.
- Lineaarinen optimointi (ohjelmointi) [KRE]. Vain geometrinen perustelu tasossa,
ei siis tarvitse opiskella simplex-algoritmia.
- SD-menetelmä [KRE], eli "steepest descent" eli gradienttimenetelmä.
Välikoe 3
Päivitetty
Fri May 3 15:03:23 EEST 2002
Oppikirjat
[LP] Lahtinen-Pehkonen osa 2
[KRE] Kreyszig painos 8 (Vanhemmatkin käyvät, sivu- ja kappalenumerot ovat
8:n mukaisia.)
[VA] Kivelä: Vektorimuuttujan analyysi, moniste, joka keskeneräisyydestään
huolimatta on a) varsin hyödyllinen ja b) myytävänä TKK:n kirjakaupassa.
Sitä ei voida
kuitenkaan katsoa "pakolliseksi" ja se on hengeltään enemmän L-matikkaan suuntautuva.
[Ad] Adams tai jokin vastaava Calculus (several variables, vector calculus ..)
sisältää runsaamman esimerkki- ja tehtävävalikoiman kuin edellä mainitut.
(Ei voida myöskään pitää "pakollisena")
Luentolinkit
Pienimmän neliösumman menetelmä, Newton optimointiin ja epälin syst.
PNS
LP: ss. 210 - 212 PNS-suora. Johtaminen kannattaa opetella, mutta samantien
myös muillekin kuin 1. asteen polynomeille.
KRE-kirjassa on myös lyhyt esitys aiheesta.
Osattava siis johtaa osittaisderivoimalla minimehto.
Huom! LP:ssä ja KRE:ssä
esiintyviä PNS-suoran laskemisen summakaavoja ei saa opetella ulkoaa.
(Jos joku uhmaa tätä kieltoa ja jos kokeissa sattumoisin kysytään PNS-
suoran
laskemista, eikä johtamista ja jos kaavat on oikein muistettu, niin saahan
siitä pisteet, mutta en suosittele.)
On syytä osata kirjoittaa ratkaistava systeemi muotoon
CT C xd = CT yd
missä xd on xdatavektori ja yd on ydatavektori ja C on asianmukainen Vandermonden
matriisi.
Newton ja Newton
Newtonin menetelmästä yhtälösysteemille on KRE-kirjassa (sivunumerot tulevat),
minimointiNewton on ainakin harj9 tehtäväpaperissa. Näitä ei tarvitse muistaa ulkoa.
Vektori-integraalilaskenta
Alla on "lukuohjeet" sekä KRE- että LP-kirjaan.
Huom!
Emme käsittele lainkaan käyräintegraaleja, siten esim.
"Greenin lausekin" jää nyt pois.
Perustelu: Koska koulutusohjelman taholta on alunperin ehdotettu
Gaussin ja Stokesin lauseen pois jättämistä vedoten erit. fysiikasta
lähtevän tarpeen puuttumiseen, kokeilen nyt myös potentiaaleihin ym.
liittyvien käsitteiden pois jättämistä. Tässä on toki omat riskinsä,
mutta käyräintegraalit ovat toisaalta kaikista opettelemistamme
uusista integraalikäsitteistä helpoimpia. Siten niihin on helpoin tarvittaessa tutustua kirjallisuuden avulla. (Mm. Kaikki kurssikirjamme
käsittelevät niitä.)
[KRE]
-
9.3 Double integrals ss. 478 - 484
- Perusominais. ja laskeminen peräkk. int.
- Tilavuus, momentit (myös hitaus), massakeskipiste
- Muuttujan vaihto, erit. napakoord.
-
9.5 Surfaces for surface integrals ss. 491 - 496
-
9.6 Surface integrals ss. 496 - 593
- Massat ja momentit tässäkin.
-
Triple integrals. Tämä on aika niukka esitys, suosittelen täydentämistä esim. LP-kirjasta.
Samat vaiheet kuin "double"ssa:
- Perusominais. ja laskeminen peräkk. int.
- Tilavuus, momentit (myös hitaus), massakeskipiste
- Muuttujan vaihto, erit. pallo- ja sylinterikoord.
- Gauss integration formulas ss. 877-878 (KRE ei sisällä usean
muuttujan funktioita, aiheesta on lisämateriaalissa (kts. yllä/alla))
[LP]
- 9.2 Tasointegraali ss. 137 - 151 (Greenin lauseeseen saakka).
- 9.2 (jatkuu) Muuttujan vaihto tasointegraalissa ss. 156 - 158
-
Lauseen todistusta ei vaadita, LP:n esitystyylin mukainen ei tule
meillä kyseeseenkään, kun se käyttää Greenin lausetta.
Muuttujanvaihtokaava pitää muistaa, samoin napakoordinaattimuunnoksen
r (tietysti helppo johtaa yleisestä).
- 9.4 Avaruusintegraali ss. 169 - 174 (Gaussin lauseeseen saakka)
- 9.4 Muuttujan vaihto avaruusintegraalissa. ss. 178 - 180.
- Erityisesti osattava sylinteri(=lieriö)- ja pallokoordinaatistot.
Kaavat on syytä osata johtaa sujuvasti, alä opettele ulkoa!
Kaavoja ei siis anneta tehtäväpaperissa.
Pinta-alkioiden muuntosuhde osataan tietysti johtaa yleisen muunnoskaavan
avulla (joka tietysti kuuluu osattaviin).
Laskutehtävän kuluessa voi olla työlästä ryhtyä johtamaan
pallokoordinaattimuuuntosuhdetta (ellei se ole osa itse tehtävää).
Se siten joko annetaan tai pyydetään johtamaan.
- 9.3 Pintaintegraali ss. 162 - 165 (Stokesin lauseeseen saakka.)
Numeerista integrointia, epäoleelliset integraalit
Epäoleellisista integraaleista
on hiukan LP:ssä. VA:ssa on parempi esitys ja enemmän esimerkkejä.
Lisäksi VA:ssa käsitellään hyvin integrointia parametrin suhteen.
Numeerisesta integroinnista on KRE-kirjassa Gaussin
kvadratuuri yhden muuttujan funktioille ss. 877 - 878. Aihetta käsitellään
myös yllä olevissa
luentolinkeissä ja harjoitustehtävissä (ratkaisuineen).
Tässä yhteydessä relevanttia on myös usean muuttujan funktioiden integrointi,
jota KRE-kirjan esityksessä ei ole.
Vaadittavina menetelminä on siis Gaussin menetelmä yhdessä dimensiossa
sekä
taso- ja avaruusintegraaleihin sovellettuna sekä lisäksi Monte-Carlo
(josta voi tosin olla vaikeaa tehdä koetehtävää).
Sivusta vastaa:
Heikki Apiola Heikin koti