V2-kurssin palaute 2001, vast. no 13

Tue, 8 May 2001 00:46:54

1. Opintoviikkomäärä (6 ov, 1ov =40t) on käyttämääni työmäärään verrattuna

liian pieni     yllättävän iso    aika sopiva
                                        x

2. Yleisarvosana luento-opetuksesta

(1=surkea, 5 = loistava)

       1   2   3   4   5
                   x

3. Yleisarvosana laskuharjoituksista

(1=surkea, 5 = loistava)

       1   2   3   4   5
               x

4. Vaikeinta tällä kurssilla oli

        1. kolmannes   2. kolmannes   3. kolmannes
              x

Erityisen vaikeata oli mielestäni

Optimointijutut eivät oikein auenneet, ja erilaiset koordinaatistomuunnokset ovat aina olleet heikko lenkki. Asioissa oli ongelmana välillä se, että kun ei ymmärrä, mitä laskee, ei ole motivaatiota laskea. Esim. vieläkään en tiedä (kokeeseen lukeneena ja sen tehneenä), mikä se potentiaali oikeastaan on...

5. Kommentteja luennoista, sisällöstä, esitystavasta,ilmapiiristä

Kiinnostavinta/hyödyllisintä/vaikeinta/ oli (...)
Hyvää/huonoa/ehdotuksia. Taulu/kalvot, prujut, havaintovälineet, www-sivut, käsiala :-) Liian hidasta oli sejase, liian nopeaa sejase (tai vain yleisesti)

Pitäisi olla enemmän/vähemmän teoriaa/sovelluksia/esimerkkejä/....

Loppuaiheet (viimeinen vko / 2 viimeistä) jäi vähän vähille esimerkeille, mikä näkyi sitten koeosaamisessakin... Luennoilla oli kyllä ihan mukava tunnelma, ja kysyäkin sai jos vain ehti ja uskalsi.

Esimerkeissä oli muutenkin joskus se ongelma, että annettu esimerkki oli erikoistapaus tyyliin teoria sovellettuna napakoordinaatistossa tai "tässä tapauksessa kuitenkaan tämä menetelmä ei toimi" -tyyppinen esimerkki ennen kuin on saatu edes sitä ihan perusperusesimerkkiä... Rautalangasta vääntäminen auttaa asian ymmärtämistä, vaikka saattaa tuntua taululla ajan haaskaukselta. Mutta oli niitä perusesimerkkejäkin, kiitos niistä.

Ehkä monisteina jaetut kalvokopiot olisivat voineet olla koneella kirjoitettuja, paksu kalvotussi ei oikein ole paras kirjoitusväline. Ajatus oli kyllä kiltti. :)

Tauluesityksessä voisi kyllä kirjoittaa niitä sievennyksien välivaiheita, koska kokeeseen lukiessa on vaikea tajuta muistiinpanoja, joissa on vain ensimmäinen rivi ja sitten kolme pistettä ja lopullinen vastaus... Ja ihan luennoitsijan mukavuuden kannalta erinäköiset omat lyhennelmät (1-y) eivät ehkä ole kovin taloudellisia, koska jos ei kuule selitystä, joutuu keskeyttämään kysyäkseen, mitä se sitten oikein tarkoitti. Vähemmällä selittelyllä pääsisi kun kirjoittaisi koko sanan..

6. Kommentteja harjoituksista ja tutoroinnista

Hyvää/huonoa/ehdotuksia.
Miten koit eri tilaisuudet: Alkuviikko/loppuviikko/torstai-neuvonta/Juhan tutorointi
Kommentteja/ehdotuksia tehtävistä ja niiden käsittelystä ja arvostelusta.

Mitä mieltä olet Maple-työskentelystä.

Oliko motivoivaa/veikö liikaa aikaa itse asian opettelulta vai edistikö kenties matematiikan oppimista ja ymmärrystä joissain kohdissa.
Mihin suuntaan muuttaisit harjoitussysteemiä.
Olisiko paikallaan tehdä jokin hieman laajempi projekti.
Ottaisitko Matlabin Maplen rinnalle/tilalle. (Ehkä vaikea vastata tuntematta Matlabia, mutta ainakin tietäen Matlabin vankan aseman teollisuuden laskentatyökaluna.)

Ymmärsin kyllä, miksi piirtäminen Maplella oli järkevää, koska moni asia selveni paremmin, kun näki, miltä se näyttää. Esimerkkinä nyt vaikka ne kompleksiluvut. Mutta siinä vaiheessa kun laskuista tulee puuduttavia, koska Maple ei toimi, ja laskuhalut menevät sen takia, ettei osaa komentoja, ei Maplelaskarit ole aina paras ratkaisu... Itse pidän enemmän oikeista laskuista, joissa on lauseke ja siitä tulee joku tulos. Tutorointi torstaisin oli kyllä siinä mielessä hyvä, että Maplen kanssa tarvittiin apua. Maplelaskareissa oli toisaalta se ongelma, että jos ei päässyt tekemään koululla, niin laskarit jäivät käytännössä tekemättä, koska kotona ei ole Maplea. Kun tällaisia laskareita oli puolet kaikista, se tuntui välillä vähän kohtuuttomalta.
Itse huomasin laskevani mieluiten, kun oli annettu luennolla vastaava esimerkki. Silloin oli jokin malli, minkä mukaan tehdä, ja tuli olo, että saa jotain tehdyksi ja ymmärtääkin vielä. "Tutki ja kokeile" voi olla mielenkiintoista, mutta aina siitä ei tunne oppivansa oikeasti mitään kovin hyödyllistä. Siispä toivoisin jatkossa enemmän perinteistyyppisiä tehtäviä, että voisi ihan oikeasti vahvistaa sitä laskurutiinia.
En toivo mitään laajempaa projektia, mielestäni se vain lisäisi ahdistusta jo nytkin raskaalla kurssilla. Ja todennäköisesti tämä projekti liittyisi Mapleen tms, mikä ei tunnu oikein mielekkäältä. Tämä kai oli kuitenkin matikkaa eikä ohjelmointia, vaikka välillä alkoi muulta tuntua. Kun ei ole kovin tottunut laskuohjelmien käyttäjä eikä skriptien vääntäjä, on tämäkin Maplemäärä jo vähän liikaa.

Miksi muuten meillä on näin paljon tietokonelaskareita? Suurimmalla osalla perusmatikan kursseista on vain kerran pari kuussa. En oikein ymmärrä, onko infolaisilla suurempi todennäköisyys tarvita matikkaohjelmien käyttötaitoa työelämässä... Epäilen.

7. Oppikirjat

Oliko käytössäsi kirjoja ja jos, niin mitä. Mielipiteesi kirjoista.

En hankkinut kirjoja (tai oli Kreyszig lainassa mutta en edes avannut sitä...) vaan elin käytännössä luento- ja laskarimuistiinpanojen varassa.

8 Vapaata pohdintaa kaikesta kurssia sivuavasta

Kurssin arvosanan määräytyminen on vieläkin vähän epäselvä. Taisin jo pyytääkin aiemmin jonkinnäköistä pistelaskukaavaa, jolla olisi voinut iteroita tarvittavia pistemääriä viimeisestä välikokeesta ja laskareista, mutta en ainakaan vielä ole sellaista kurssin kotisivuilta löytänyt. Muutenkin koko jako 60-40 on aika outo, muut perusmatikan kurssit kai saavat vain lisäpisteitä laskariaktiivisuudesta.. Jotenkin kummastuttaa, että kaikki pitää olla meidän kohdalla eri tavalla, koekaniinina olo ei aina ole oikein mukavaa.
Matikan kursseilla tuntuu olevan vähän taipumuksena viedä yli puolet kaikesta käytettävissä olevasta energiasta, joten en taida nyt tässä sitä kritisoida sen enempää. :)
Mutta olihan se ihan mukavaa tuntea kaikki kurssilaiset ja luennoitsija, verrattuna c1:een.. Edelleen kyseenalaistan tämän eliittimatikkaryhmän tarpeen, mutta en sinänsä valita sen toteutustavasta.

Tunnustuksena on sanottava, että kyllä meidän auttamiseen on panostettu, ja olisi varmasti tarjottu vielä enemmän apua, jos vain olisi kurssilaisilla riittänyt innostusta. Välillä ehkä kävi jo luennoitsijaparkaa vähän sääliksi, kun ei aina tunteen palo matematiikkaa kohtaan tarttunut niin voimakkaasti kuuntelijoihin... Se on se krooninen ajanpuute, ja kun aikaa pitäisi vielä riittää muillekin kursseille.

9. V3-kysely (syksýä 2001 ajatellen)

Enpä taida tähän sen enempää kommentoida. Maple/Matlab -kysymyksessä kallistun toki Maplen puolelle, koska olen jo joutunut sen käyttöä opettelemaan, mutta muuten kai se on sinänsä ihan sama.