Mathematica: kultaiset säännöt

• Mathematican standardifunktioiden ja -vakioiden nimet alkavat isolla kirjaimella. Käyttäjä aloittakoon omat muuttujansa pienillä kirjaimilla, niin ei synny sekaannuksia. Esimerkiksi: Simplify, Sin, Pi, mutta käyttäjän muuttuja tilavuus.

• Minkä tahansa funktion argumentin tulee aina olla hakasuluissa [ ]. Esimerkiksi: Sin[x], Collect[poly,x].

• Kaarisuluilla ( ) ja vain niillä osoitetaan laskujärjestys. Esimerkiksi sin(x) on muuttuja sin kertaa muuttuja x eikä asialla ole mitään tekemistä trigonometrian kanssa; sin(x+y) on sama kuin x sin + y sin.

• Aaltosulut { } rajaavat ns. listoja. Näiden avulla esitetään muun ohella vektorit ja matriisit. Esimerkiksi vektori 2i + 3j merkitään {2,3}.

• Kertomerkki on joko * tai välilyönti. Pois sitä ei voi jättää (yleensä). Esimerkiksi xy on kaksikirjaiminen muuttujan nimi eikä x kertaa y.

• Syöte lähetetään Mathematican käsittelyyn painamalla Shift-Enter (ei siis Enter eli Return, mikä antaa vain uuden rivin, jolle syöte voi jatkua).

• Johonkin aiempaan tulostukseen voidaan viitata joko sen nimellä, jos sille on tällainen annettu, tai symbolilla %k, missä k on tulostuksen numero (Out[k]).